lauantai 24. elokuuta 2013

Puolivälin kommentti Taivaslaulusta

Pauliina Rauhala on kirjoittanut upean esikoisteoksen. Uskallan sanoa näin, vaikka olen vasta puolivälissä kirjaa eikä taideteosta pitäisi arvioida keskeneräisenä.

Vilja ja Aleksi rakastuvat ja perustavat perheen. Vanhoillislestadiolaisuus tuo mukanaan suviseurat, Siionin virret ja ehkäisykiellon. Rauhala kuljettelee Viljan ja Aleksin mielissä ja perheen arjessa. Pidän mm. Aleksin kouluvuosien kuvauksista - ylipäänsä isän mukanaolo on erittäin hyvä juttu, kun käsitellään lasten syntymiä ja pienperhe-elämää, joka on hyvää vauhtia muuttumassa suurperhe-elämäksi.

Parasta on kielellinen ilmaisu. Vaikka Rauhala käyttää tyylillisesti aika rohkeitakin ratkaisuja, mielestäni kokonaisuus on tasapainoinen.

Pidän kalevalaisesta soundista, kuvittelukonditionaalista (Tää ois barbi) ja persoonallisesta, tuoreesta ilmaisusta. Muutama blogitekstikin on mukana, tosin ainakin tässä lukuvaiheessa ne katkovat muuten harmonista kokonaisuutta.

Kirjasta on kirjoitettu positiivisia arvioita monessa blogissa. Linkitän tähän vain Unnin arvion, joka on aika tyhjentävä.

Luin kirjaa äidiltäni, joka oli kyläilemässä ja vei kirjan mukanaan kotipaikkansa kirjastoon. Harmikseni en ehtinyt lukea kokonaan ja nyt olen kirjaston varausjonossa sijalla 14. Niin kauan pitää odottaa, että saan sukeltaa taas näiden ihanien Viljan ja Aleksin maailmaan. Aika hirveää joutua pakosta jättämään hyvä kirja kesken, harvoin tällaista edes tapahtuu!

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Gummerus 2013

6 kommenttia:

  1. Minä olen kirjastojonossa nyt sijalla 2! Jee, ihan pian pääsen selvittämään, mistä "kaikki" puhuvat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tulee harvoin juostua uutuuksien perässä, mutta tämä kiinnosti eikä syyttä. 2. sija tarkoittaa muutamia viikkoja, joten hyvin on pullat uunissa sinulla :)

      Poista
  2. Minäkin haluan lukea tämän! Varausjonoon käy siis tieni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin jo kirjakaupassa mutta en halunnut maksaa 29 euroa puoliväliin luetusta. Joskin täytyy sanoa, että tämän lukisi mielellään toisenkin kerran

      Poista
  3. Kiitos linkityksestä ja määritelmästä tyhjentäväksi. Sydämelläni kirjoitin. Blogeissa näkökulmat vaihtelevat, minä en jaksanut kirjoittaa ärhäkkää naisenasemamanifestia, sillä tämä kirja oli paljon muutakin, tässä oli myös valoa ja vapautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta postauksessasi henkii tuo että sydämellä kirjoitit. Minusta kirjassa on jotain lämpöä vaikka tosiaan loppua en vielä tiedä.

      Poista