sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Merete Mazzarella: Matkalla puoleen hintaan. Eläkkeellä olemisen taidosta

Vaikka oma eläkkeelle jääminen siintää kaukaisessa tulevaisuudessa, on asiaan jotain kosketuspintaa mm. vanhempien kollegoiden kautta. Näyttää siltä, että eläkkeelle jäämiseen suhtaudutaan kahdella tapaa, joko sitä odotetaan innokkaasti työelämään kyllästyneenä tai sitten työstä ei millään maltettaisi luopua ja koko asia tuntuu herkältä aihepiiriltä.

Merete Mazzarella (on muuten kirjailijalla kaunis nimi, vaikka se kuulemma juuttuu usein roskapostisuodattimiin) pohdiskelee eläkkeelle jäämistä hyvin henkilökohtaisesti. Kirja on ikään kuin esseemäinen tutkielma eläkkeelle jäämisestä ja vanhenemisesta. Ajatukset soljuvat pienistä arkipäivän kommelluksista syvällisiin huomioihin; hän tekee teräviä havaintoja ja siteeraa laajasti kirjallisuutta. Miten ristiriitaista on esimerkiksi se, että eläkkeelle jäämisen kynnyksellä hän saakin kutsun alastonkuvaukseen.

Työssään hän on toiminut kirjallisuuden professorina ja näin akateemisena työläisenä on mielenkiintoista lukea hänen ajatuksiaan  nykyisestä yliopistomeiningistä ja identiteetistään, jonka hän määrittelee ensisijaisesti olevan lukeva ja kirjoittava ihminen.

Kirjallisuuden professorina eläkkeelle siirtyminen ei välttämättä edes ole niin radikaali muutos kuin monissa muissa ammateissa. Työaikahan on ollut aika vapaata ja mikään ei estä tekemästä tutkimusta sen jälkeenkin. Mazzarella tiedostaa hyväosaisuutensa tässä ja monessa muussakin suhteessa ja tuo sen esille. Uskon, että riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta, moni asia voi kuitenkin tuntua samalta, kuten eläkeläislipun ostaminen asiakaspalvelutilanteissa, kun ei kuulukaan lausahdusta "Mutta ettehän te voi olla eläkeläinen?"

Kirjassa on upeita ajatuksia vilisemällä ja olisi monta, jonka voisi jakaa, mutta tässä yksi: pitäisi osata elää esseistisesti eli käytännössä laittaa itsensä likoon. Kirjoissaan Mazzarella mielestäni tekee sen, kun hän jakaa aika avoimesti elämästänsä - työstään, perheestään ja ystävistään - kirjan sivuilla ja yhdistää sen mielenkiintoisella tavalla laajempaan kontekstiin.

Minusta kirja sopii muillekin kuin eläkkeelle jääville. Sen kautta sain ainakin itse mainion kurkistuksen itse elämään sellaisena kuin joku muu sen kokee.

Myös Leena lumi on blogannut tästä kirjasta, vinkatkaa, jos on muitakin.

Merete Mazzarella: Matkalla puoleen hintaan. Eläkkeellä olemisen taidosta
Tammi, 2010, 4. painos, 250 (s.)
Ruotsinkielinen alkuteos: Resa med rabatt: om konsten att vara pensionär
Suom. Raija Rintamäki

13 kommenttia:

  1. En ole lukenut yhtään Merete Mazzarellan kirjaa, vaikka niitä kehutaan kovasti ja vaikka niitä käsitellään blogeissakin aika ajoin. Tämä sinunkin kuvaamasi kirja vaikuttaa tutustumisen arvoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä oli ensimmäinen. Blogikirjoituksia lukiessa tulee kuva, että hän käsittelee samoja teemoja muissakin teoksissaan, kuten Jaanakin tuossa alla toteaa. Kannattaa kyllä lukea.

      Poista
  2. Tätä Mazzarellaa en ole lukenut, mutta samanlaisia asioita hän pohtii muun muassa "Ainoissa todellisissa asioissa". Juuri kirjoitin Claes Andessonista ja siitä miten hän hyvin henkilökohtaistenkin asioiden kautta tuo esiin myös laajempia konteksteja. Vertasin Andessonia tässä suhteessa juuri Mazzarellaan ja laajemminkin suomenruotsalaisen kirjallisuuden perinteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa tuon postauksesi ja täytyy sanoa, että tämäkään ei solahda suoraan mihinkään genreen ja sopii hyvin tuohon "ajatuskirjaperinteeseen", joka tuli esille blogissasi. Olen ilmeisen vähän lukenut suomenruotsalaista kirjallisuutta enkä osannut nähdä tätä yhteyttä muihin, joten kiitos valaisevasta kommentista.

      Poista
  3. Luin nyt muutkin kommentit ja täytyy sanoa, että olen lukenut paljon suomenruotsalaista kirjallisuutta, mutta jollain oudolla tapaa juuri Merete pitää minuun etäisyyttä. Tämän kirjan otin ihan murtaakseni jään, mutta en vieläkään ole varma, taphtuiko mitään - todella. Merete osaa kirjoittaa, on analyyttinen, hieman hauskalla tavalla viileä...eri ihan eri kuin vaikkapa Bo Carpelan, josta ehti tulla minulle monin muodoin läheinen, mutta muutamia vuosia ennen blogiani, miten valitettavaa.

    Olet oikeassa: Tämä kirjaa sopii muillekin kuin eläkeläisille. Ja kansi on aivan huikea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, itse asiassa mietin tuota etäisyyttä, kun pohdin, että hän laittaa itsensä tässä likoon elämänperiaatteidensa mukaan, mutta toisaalta hänhän voi täysin valikoida, mitä kertoo ja mitä ei ja siksi kirjoitin, että hän jakaa "aika avoimesti" elämästänsä. Ei kuitenkaan sydän vereslihalla esittele tuntojaan... vaikka toisaalta, mistäpä sitä toisen tuntoja arvioimaan. Carpelankin on lukematta, en tiedä miksi en ole aiemmin tuntenut vetoa suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen, mutta nyt on pää avattu.

      Poista
  4. En ole lukenut vielä tätä Mazzarellaa, mutta ostimme tämän (ja Ainoat todelliset asiat) äskettäin isällemme, joka on jäämässä vähitellen eläkkeelle.

    Olen nauttinut Mazzarellan kirjoista tosi paljon. Eniten varmaan Illalla pelataan Afrikan tähteä- ja Juhlista kotiin -teoksista. Haluaisin lukea koko jäljelläolevan tuotannon heti, mutta niin moni muukin kirja/kirjailija odottaa samaa kohtelua, että Mazzarella saa edelleen käydä kääntymässä luonani silloin tällöin. :)

    Leenan kommenttiin liittyen minullakin on kuva kirjailijasta sekä kirjojensa että muunkin perusteella hyvin järkiperäisestä, jossakin määrin etäisestä ja jopa torjuvasta ihmisestä. Sellaisesta tyypillisestä Skorpionista (en tiedä hänen syntymämerkkiään oikeasti), joka ei anna näkyä itsestään paljonkaan ulospäin. Ja silti olen lukenut hänen omasta elämästään kertovia kirjojaan useita! Se on ristiriitaista, mutta minä kyllä pidän.

    VastaaPoista
  5. Hyvin luonnehdittu Mazzarellaa ja hänen kirjojaan. Ehkä tämäntapaisen jälkeen kaipaa jotain kertomusmaisempaa, sillä tuollaista ajatusten tykitystä ei välttämättä jaksa kovin montaa kirjaa putkeen, vaikka hyviä ovatkin. Jännää, miten hän ammentaa samoista teemoista kirjasta toiseen ja ilmeisesti ei tule toiston makua kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina ratkaisi pelin;-) Jos joku on skorpioni, hänen ja minun välillään on aina etäisyyttä. Syytä varmaan myös minussa, joka olen härkä...Nyt lähdenkin selvittämään Mazzarellan syntymäaikaa. Älä naura: Luonnehoroskoopit ovat totta, viikonlehtihoroskoopit eivät;-)

      Poista
    2. Mazzarella on syntynyt 4.2., joten teoria kaatui...Se on vain sitten joku salattu asia.

      Poista
    3. Ehkä et ole ainoa, joka tuntee kirjailijaa kohtaan etäisyyttä..

      Poista
  6. Heippa! Arpaonni suosi sinua blogini suklaa-arvonnassa :) laitatko yhteystietosi minulle osoitteeseen: jarjellajatunteella(AT)gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos Susa. Tää onkin eka kerta kun arpaonni suosii blogeissa...

      Poista