Kirjabloggari palailee tässä talviuniltaan ja aloittaa hieman kevyemmin jälleen lapsuusmuisteloilla. Uljas Musta -sarjakuva perustuu Anna Sewellin samannimiseen romaaniin Black Beauty, joka on ilmestynyt niinkin varhain kuin 1877. Kirja oli aikanaan menestys ja siitä on tehty useampikin elokuvaversio.
Sarjakuvassa, mikä kaiketi pitkälti mukailee kirjan juonta, Uljas Musta syntyy hyvään kotiin ja on upea, hyväluontoinen hevonen. Se joutuu kuitenkin erilaisten käänteiden kautta omistajalta toiselle, joista osa on hyviä ja osa huonoja. Juonellisesti sarjakuvassa tapahtumat seuraavat toisiaan nopeaan tahtiin ja huipentuma ja todellinen nyyhkykohtaus on tämä, jossa Uljas Musta antaa uupuneena periksi ja rohjahtaa maahan, kun ei enää kertakaikkiaan jaksa vetää lastiaan:
Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, sillä ylirasittunut Uljas Musta päätyy lopulta viisaisiin käsiin, jotka antavat sen levätä ja toipua. Uudessa kotipaikassaan Uljas Musta tapaa nuoruuden hoitajan Joe Greenen, joka ei aluksi edes tunnistanut vanhaa ystäväänsä, niin runneltu se oli:
Tarinan keskiössä on käytännössä eläinten kaltoinkohtelu ja Uljas Musta emoineen todistaa esimerkiksi metsästysonnettomuutta, jossa hevonen joudutaan lopettamaan sen kompastuttua. Iso lauma ratsastajia jahtaamassa yhtä jänistä on jotain, mitä he eivät voi käsittää. Tietysti sarjakuvassa tulee esille muutenkin englantilaista vanhaa kulttuuria ajureineen aikana, jolloin autoja ei ollut.
Tarina kerrotaan Uljas Mustan äänellä minä-muodossa, mikä tietysti yli-inhimillistää tarinan, joka on muutenkin naiivi, mutta ei se haittaa, pystyin edelleen täysin eläytymään lapsuuden yhteen suosikkisarjakuvaani.
Piirtäjänä on Rudy Nebres, filippiiniläinen sarjakuvataiteilija, jonka mustavalkoinen tyyli on mielestäni tässä hieno, vaikka etenkin nuoremmat ihmiset ovat jotenkin kloonatun kauniita.
Luin tätä 1980-luvulla hiirenkorville, onko sinulle tuttu?
Anna Sewell: Uljas Musta
Piirtäjä: Rudy Nebres
Lehtimiehet oy, 1979, 62 (s.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti