Kaari Utrio: Seuraneiti

Kiitos äidilleni hienosta joululahjasta! Kirja oli aivan täydellistä ja rentouttavaa lomalukemista ja taattua Utrio-laatua.

Tapahtumat sijoittuvat alkupuolella 1800-luvun Kajaanin ja Iidensalmen (Iisalmen) seudulle sekä Helsinkiin. Oli aika mielenkiintoista tehdä tarinan myötä havaintoja entisajan Kajaanista pedagogioineen ja tervatynnyreineen. Todella virkistävää, että kotimaisessa romaanissa saavat sijaa tällaiset harvemmin parrasvaloihin pääsevät paikkakunnat.

Päähenkilö Linda on kaunis mutta luonteeltaan ujo ja palvelualttiiksi kasvatettu papintytär. Kuten historiallis-romanttiseen teokseen kuuluu, tarinaan kehkeytyy kolmiodraama Lindan lähtiessä seuraneidiksi sukulaistaloon Helsinkiin. Toiveissa nimittäin on, että Linda löytäisi rikkaan aviomiehen, että veljen opinnotkin samalla järjestyisivät. Aikamoinen taakka nuorelle naiselle toimia perheen taloudellisena pelastajana. Entäs jos olisi köyhän lisäksi vielä rumakin, silloin ei kai olisi veljelläkään toivoa paremmasta?

Alkupuolella piti aika ajoin katsoa henkilölistasta, että keitä nämä kaikki slottmanit, waldaut, schindelit ym. ovat, mutta tarinan edetessä kirjaan sieppasi paremmin mukaansa, henkilögalleria hahmottui ja kokonaiskuvaksi piirtyi hieno kuva Helsingin seurapiireistä aina Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööriin saakka. Ihmissuhdedraaman ohella Utrio kyllä osaa huomioida historiallisen kontekstin hienolla tavalla.

Tuon ajan käytösetiketti seurapiireissä oli tarkkaa ja lukija tietysti odotti, että yliarrogantit oman arvonsa tuntevat saisivat hienoisen näpäytyksen ja muistutuksen siitä, että loppupeleissä olemme kaikki samalla viivalla. Vaikka tänä päivänä ei tuon ajan naisten ja miesten sekä säätyjen välistä epätasa-arvoa kaipaakaan, hippunen kohteliaisuussääntöjen mukaisia käytöstapoja ei joskus olisi pahitteeksi. Arvoluokat (14 kpl) olivat tarkkaan määrättyjä ja tästä Utrio on lisännyt teokseen liitteenkin.

Kyllähän juonen kulun ja loppuratkaisun ainakin jossain määrin arvasi, mutta kirja oli silti nautinnollista lukea. Mielestäni siinä oli hyvää huumoria dialogeissa ja ihmisten käytöstavoissa. Esimerkiksi ylhäiseen sukuun kuuluvan vanha neiti Waldaun luonteeseen ja ulkonäköön viiksineen on aikamoisesti tykitetty koomisia piirteitä:

Neiti oli samanlainen nähtävyys kuin Kajaanin linna. Raunio, mutta komea sellainen, ja kaupunkilaiset ylpeilivät nähtävyyksillään.

Tässä vielä Lindan kipuilua siitä, miten sopeutuisi seuraelämään:

-En osaa sopeutua sellaiseen elämään, Linda parahti.
-En, vaikka kuinka yritän.
Konsuli hymyili vinosti. Pieniä lumihiutaleita harhaili hämäryydessä. Unioninkadun kauppojen ikkunoista hehkuivat lämpöiset valot. - Tanssi, visiitti, kurtiisi, korttipeli, mässäily. Ei Lindaa voi moittia. Mutta moni haluaa sellaista elämää hinnalla millä hyvänsä.

Kirja oli pitkästä aikaa yksi parhaita lukukokemuksiani. Joskus on kiva lukea väkivaltaisten tapahtumien sijasta tanssiaisasujen ruusukkeista ja bonettien aiheuttamista suudelmaongelmista.

Muita kirjan lukeneita ovat ainakin Maria, Booksy, Amma, Kirjakko, Salla, Minna ja Pirjoliisa.

Kaari Utrio: Seuraneiti
2013, Amanita, 464 (s.) (Ihanan paksu kirja!)