Alice Munro: Liian paljon onnea

Päätin paikkailla aukkoa kirjallisessa sivistyksessäni lukemalla ensimmäisen kerran Alice Munroa, jonka nimi vilahteli mm. Nobel-spekulaatioissa. Kirjan valitsin summassa ja vasta lukiessani huomasin, että tämähän on novellikokoelma.

Siis lievä pettymys genren suhteen. Novelleissa on se ongelma, että juuri kun olen tutustunut henkilöihin, tarina loppuu kuin seinään. Sen sijaan haluaisin viipyillä kirjailijan luomassa maailmassa ja vie aikansa hypätä seuraavan novellin tunnelmiin. Taitava kirjoittaja tekee kuitenkin tämän hyppäyksen helpoksi.

Munron novellit käsittelevät synkeitä teemoja, jopa murhia. Ne ovat psykologisesti kiinnostavia kuvauksia ihmisten elämänkaarista eivätkä aina mitenkään helppoja. Monen novellin kohdalla jäin miettimään, että mikäs se pointti nyt olikaan, mainittakoon esimerkkinä "Metsä".

Siinä mies, Roy, tekee mielellään metsätöitä ja myykin hakkaamiaan puita polttopuiksi. Eräällä metsäreissulla hän loukkaa jalkansa pahasti ja tuskissaan ryömii autoaan kohti. Vaimo on vähän masentunut mutta tuntuisi kuin nyt olisi taas voimissaan ja saapuu pelastamaan miehensä. Ei siis mitenkään ihmeellisiä juonenkäänteitä, mutta aivan kuin Roy alkaisi huomata metsästäkin jotain uutta, miten sulkeutunut ja salaperäinen se on - ehkä kuten vaimonsa Lea? Ehkä salaisuus on tässä lauseessa:

Se mitä Roylle nyt tapahtuu, on aivan tavallinen ja silti aivan uskomaton juttu.

Kirjan nimikkonovelli "Liian paljon onnea" kertoo Sofja Kovalevskajasta, venäläisestä matemaatikosta, joka syntyi v. 1850 ja kuoli keuhkokuumeeseen vain 41-vuotiaana. Matematiikan professori Weierstrass kohteliaisuuttaan antaa nuorelle Sofjalle tehtäviä ratkaistavaksi, vaikka arveleekin hänen olevan kotiopettaja, joka vain haluaa käyttää hänen nimeään suosituksiinsa, ajattelipa hän torua sisäkköäkin, joka ylipäänsä päästi tytön sisään. Mutta Sofjapa ratkaisee tehtävät ja vieläpä omaperäisellä tavalla. Koko ikänsä professori oli odottanut, että huoneeseen astuisi tuollainen opiskelija, jonka "aivojen ilotulitusta" hän opettaa hallitsemaan. Lopulta Sofja päätyy itse matematiikan professoriksi, ensimmäiseksi naispuoliseksi sellaiseksi maailmassa. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja novelli kuin oma pienoisromaaninsa tässä kokoelmassa.

Munroa haluan kyllä lukea enemmän, sillä selvästi kyseessä on todella taitava kirjailija. Koska novellit eivät ole helpoimmasta päästä, on yhden lukukerran perusteella vaikea arvioida kokonaisuutta, ihan kuin olisin vasta kurkistanut ovesta sisään.

Moni muukin on lukenut tämän. Linkitän tähän laiskuuttani vain Sinisen linnan Marian arvion, jossa on linkkejä muidenkin teksteihin.

Alice Munro: Liian paljon onnea
2010, Tammi, 366 (s.)
Alkuteos Too Much Happiness (2009)
Suom. Kristiina Rikman