perjantai 8. kesäkuuta 2012

Tomek Tryzna: Mene, rakasta

Alkuun kysymys: Kuinka monta puolalaista kirjailijaa tiedät?

Wikipedian listaa puolalaisista kirjailijoista vilkaistessa ilahdun, sillä Isaac Bashevis Singerin teoksia on aikoinaan tullut luettua, mutta en muistanutkaan, että hän oli Puolasta. Ja tietysti on Henryk Sienkewicz. Wikipedian lista on lyhyt - täytyyhän heitä enemmän olla. Harmikseni puolalaisesta kirjallisuudesta minulla ei siis ole juuri mitään käsitystä.

Tomek Tryznan puolalaisuus oli näin ollen yksi syy, miksi tartuin tähän kirjaan. Kirjan kertojana on lapsi, poika Romek (juuri lukemassani Sikaloissa kertojana oli niinikään lapsi mutta tyttö). Vielä kun tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Varsovaan ja kansikuvakin on jotenkin kaunis, uteliaisuuteni oli lopullisesti herätetty. Perheeseen kuuluu Romekin lisäksi isosisko, äiti ja isä.

Tietysti pitää olla murheita, että saadaan traagista tarinaa: koti ryöstetään ja äiti kyllästyy isän alkoholin käyttöön. Onneksi näistä lähtökohdista ei kuitenkaan tule onnettomassa perhe-elämässä ja köyhyydessä rypemistä vaan ennemminkin korostuu Romekin ja hänen kauniin äitinsä selviytyminen. Lopulta kirjan henki on aika toiveikas ja uskaltaisinko sanoa peräti kevyt.

Keveys johtuu siitä, että Romek on vahva. Vaikka välillä nähdään nälkää eikä ole rahaa, Romekista piirtyy älykäs ja toimelias kuva, jolla on vilkas mielikuvitus. Hän ei suostu lyödyksi vaan keksii mm. valaa pikku sotilaita myyntiin. Hän on myös taiteellisesti suuntautunut: lukee paljon (esimerkiksi Victor Hugon Kurjia), opettelee ulkoa runoja, esiintyy ja haaveilee näyttelijän urasta. Äidin ja pojan lämmin suhde on kirjan positiivisia puolia.

Kirjan lukemiskaarta voisi kuvata siten, että alkuinnostus vähitellen laimenee, sitten hieman nousee ja aivan lopussa taas laimenee. Itselleni lukemisen teki haasteelliseksi se, että välillä teksti etenee Romekin mielikuvituksessa. Jotain tässä kerrontatyypissä on, mikä ei iske minuun. Ehkä se sitten on kuten takakannessa kuvataan "vinksahtaneen runollinen teos". Suosittelen siis varauksella. Hyvä kirjahan on sellainen, että mielellään haluaisi lukea kirjailijan muitakin teoksia, mutta tuskinpa Tryznaan tämän jälkeen tartun.Tai ehkä sittenkin voisin vilkaista kirjaa Tyttö - ei kukaan. On hämmentävää, kun en osaa selkeästi päättää, pidinkö kirjasta vai en. Tässä Kirjavinkkien vähän positiivisempi arvio.

Lause: Lapsuuden pumpuli kietoutui ympärilleni.

Tomek Tryzna: Mene, rakasta
Otava, 2009, 255 (s.)
Puolankielinen alkuteos Idź, kochai (2002)
Suom. Päivi Paloposki

3 kommenttia:

  1. Tässä kirjassa on hyvin kaunis kansi, jotenkin unenomainen. Muistan asetelleeni tätä töissä näytille ihan vain tuon kannen takia -jos joku siksi tarttuisi ja lainaisi.

    Puolan kirjallisuus on kieltämättä vähän kartoittamaton alue. Olen jumiutunut vähän tuohon virolaiseen nyt, pitäisi siirtyä sieltä jo muualle. Tuo itäblokin kirjallisuus houkuttelisi.

    Itse en ole tätä lukenut, vaikka olen sitä muille tärpiksi laittanut. Ehkä jää lukemattakin arviosi perusteella :)

    VastaaPoista
  2. Ihan ekaksi tulee puolalaisista mieleen Olga Tokarcuk, jonka "Alku ja muut ajat" on hieno ja mieleenpainuva lukuelämys. Tätä Tryznan kirjaa aloitin kerran ja se jäi kesken, ei siksi että kirja olisi ollut huono vaan siksi että itse en ollut oikeassa mielentilassa tällaiseen.

    VastaaPoista
  3. Unni, hauskaa että olit pannut merkille tuon kannen, se on juuri unenomainen ja kaunis. Hassua että kirjablogin myötä olen aiempaa enemmän ylipäänsä kiinnittänyt huomiota kansiin.

    Elma Ilona, ehkä juuri mielentila voi vaikuttaa ja joku toinen saattaa juuri pitää tällaisesta tyylistä, olihan se omalla tavallaan persoonallista.

    VastaaPoista