Silmänkääntäjä sijoittuu 1860-luvun Englantiin, lähinnä Lontooseen, mikä on kirjan parasta antia. Kirja nimittäin sopii täydellisesti historiallisista romaaneista pitäville. Minusta kirjojen kautta on hauskaa eläytyä entisajan tunnelmiin, joskaan ympäristön kuvausta ei mitenkään nosteta tässä juonivetoisessa kirjassa jalustalle, mutta kulttuuri ja toimintatavat ovat läsnä, esimerkiksi yhteiskunnalliset hierarkiat, rangaistuslaitokset, naimakaupat jne.
Erikoisemmaksi kirjan tekee se, että yksi päähenkilöistä, nuori Sue kasvaa pikku rikoksia tekevässä perheessä ja oppii myös niin sanotusti talon tavoille. Ei tässä pahamaineisista roistoista ole kyse, varastaminen ja myyminen on vain yksi tapa saada elantoa.
Eräs herrasmies kerran ehdottaa Suelle oikein kunnon sopimusta erään kartanontyttären pään menoksi - rahat mielessä tottakai. Kasvattiäidillekin tämä sopii, joten tästä lähtee liikkeelle sellaiset juonenkäänteet, että lukija tosiaankin yllättyy. Käännekohtien jälkeen oli jokunen suvantovaihe, mutta kirjan loputtua jäin kaipaamaan sen maailmaan, niin monta iltaa olin sen parissa viettänyt.
Kirjailija (kuvassa) tuntuu profiloituneen lesborakkausteemaan (mitä en tiennyt etukäteen) ja onpa hän Wikipedian mukaan väitellyt homoseksuaalisesta historiallisesta fiktiosta 1870-luvulla. Silmänkääntäjässä teema tulee kyllä esille mutta jää suht pieneen ja aika luontevaankin osaan. Eräät henkilöt kirjassa toimivat seksuaalisviritteisten tekstien parissa, mutta kaikenkaikkiaan Waters tuo tämän puolen mukavan verhotusti esille ja jokainen voi itse kuvitella nuo tekstit millaisiksi haluaa.
Jossain kohtaa lukemista alkoi suomennoksen tyyli välillä tökkiä etenkin omistusliitteiden käytön osalta. Salla kiinnitti samaan huomiota (ja muutenkin allekirjoitan täysin hänen näkemyksensä kirjasta). En ole varma, erottuvatko nuo töksähdykset sitaatista, mutta tässä esimerkki:
Maud sanoi niin irrottamatta silmiä kasvoistani, ja hänen käsi tavoitteli yhä minun kättä mutta ei ylettänyt. Ainoa valo oli meidän kohdalla, ja keittiö oli muuten ihan pimeä. Katsoin hänen sormia. Niissä oli likaa tai mustelmia. Minä sanoin:
-Miksi sitten teit sen, jos kerran vihasit häntä?
-Ei ollut muuta keinoa, hän sanoi. Sinä näit minun elämäni. Minun oli saatava sinut tilalleni.
Alkukielistä teosta ei ole nyt saatavilla, mutta jos tällä tavoitellaan jotakin murteellista alaluokan puhetyyliä, siinä ei kyllä onnistuta, sillä muutoin puhutaan neutraalia yleiskieltä ja samakin henkilö käyttää muotoja kuten Me olisimme voineet huijata häntä. Puhetyyliä olisi esim. Me oltais voitu huijata häntä.
Kaikkinensa kirja oli kuitenkin hyvä, ei erikoisen loistava, mutta sen verran mielenkiintoinen tapaus, että saa minut varmasti lukemaan Watersia toisenkin kerran.
Muita arvioita: Lukuisa, Minna/Ja kaikkea muuta, Marile.
Sarah Waters: Silmänkääntäjä
Tammi, 2006, 673 (s.)
Suom. Helena Bützow
Voi minä pidin tästä hurjasti! Luin tämän tosin englanniksi ja tekstisi luettuani olen entistä tyytyväisempi siihen. Aika karmea tuo lainattu pätkä... Fingersmith oli ihan ensimmäinen kirjabloggaukseni blogissani, piti oikein käydä katsomassa mitä olin kirjasta sanonut ja olin näemmä todennut, mm. näin: "Kirjan jokaisella henkilöllä on ominainen puhetapa, josta on heti nähtävissä, mihin yhteiskuntaluokkaan henkilö kuuluu. Suosittelisinkin lukemaan teoksen alkuperäiskielellä, mikäli mahdollista" :)
VastaaPoistaMarile, uskon, että kirja on parempi alkukielisenä. Tässä versiossa ei kyllä puhetyyli paljasta mitään henkilöistä.
PoistaMinä luulen, että tuossa tavoiteltiin nimenomaan alaluokan puhetyyliä.
VastaaPoistaSilmänkääntäjä on mielestäni Watersin suomennetuista kirjoista heikoin, vaikka hyvä sekin on. Se oli ensimmäinen lukemani Watersin kirja (ja ainoa, josta en ole blogannut). Kirja vei kuitenkin mukanaan ja kiinnostuin kirjailijasta. Yövartio on upea, suosittelen sitä.
Hei Katja, kuten todettua, puhetyyliä ei suomentaja onnistunut kääntämään. Minäkin kiinnostuin tämän perusteella kirjasta. Vieras kartanossa kiinnostaa myös, mutta valitsin Silmänkääntäjän ensimmäiseksi, kun siitä ei ollut mitään ennakkokäsitystä.
PoistaOli sitten mitä puhetyylin tavoittelua, niin onhan tuo silmiinpistävän ärsyttävää. =D Minä en noin muutenkaan pidä puhekielen käytöstä kirjallisuudessa. Mutta Watersista, tämäkin on lukulistalla, Yövartio ja Vieras kartanossa luettuna, ja varsinkin jälkimmäisestä pidin paljon. Waters on koukuttavan hieno kirjailija! =D
VastaaPoistaMinustakin tämä oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus... vaikka tuo lesboviba tuli kyllä vähän yllätyksenä :-)
VastaaPoista