tiistai 29. lokakuuta 2013
Regina Rask: Jos rehellisiä ollaan
Luin parisen vuotta sitten Regina Raskilta suht mukiinmenevän, kevyen teoksen Puhtaalta pöydältä, jossa sinkkunainen lähtee Osloon Suomen suurlähetystöön töihin. Mielikuva Raskista oli, että hän kirjoittaa suomalaisten keski-ikäisten naisten arjesta. Pari vuotta sitten häneltä julkaistiin teos Jouluihminen, mikä saattaa olla paremmin muistissa.
Jos rehellisiä ollaan kertoo kahdesta serkuksesta, joista Sirkka on räväkkä, naimaton laivakokki ja Orvokki tunnollinen ja tasaisempaa elämää viettänyt vaimo ja yhden lapsen äiti. Juonellisesti tarina lähtee Sirkan kirjeestä Orvokille, kun Sirkka oli huomannut lehdestä Orvokin miehen kuolinilmoituksen. Kaksi pitkään erillään ollutta sukulaisnaista tapaavat pitkän ajan jälkeen. He viettävät aikaa Sirkun edesmenneiden vanhempien talossa, tutustuvat uudelleen ja keskustelevat.
Naiset prosessoivat ihmissuhteitaan ja elämäänsä. Perhetaustoista paljastuu salaisuuksiakin, mutta voi että, tarina tuntuu kuitenkin lattealle, jopa kliseiselle. Esimerkiksi tämä paljastunut salaisuus tuntuu vähän kuin töksähtävän siihen. Jos tasaista elämää viettänyt Orvokki saakin kirjan edetessä rohkeutta, se on niin tavallista, että haukotuttaa. Mielestäni Rask ei tässä teoksessa onnistu sanailemaan nokkelasti ja tuoreesti. Jatkoin kuitenkin kirjan lukemista loppuu, mutta ei napannut.
Meinasin jättää bloggaamatta teoksesta, mutta bloggaanpa kuitenkin, sillä myös latteammista lukukokemuksista voi joskus kirjoittaa, ainakin niistä on ollut mukava lukea toisten blogeista. Toisaalta en tässä hirveästi jaksa laittaa paukkuja teoksen analysoimiseen. Huomaan myös samalla harmittelevani kirjailijan puolesta; olisi niin kiva kirjoittaa, että vitsit miten hienon teoksen kirjoitit! Mutta jos rehellisiä ollaan, niin tällä kertaa en syttynyt.
Sisäkansilehdellä on sitaatti kirjallisuuskriitikko Suvi Aholalta: "Regina Rask on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä suomalaisen naisproosan humoristina". Tämä siis vuoden 2002 esikoiskirjan Ei millään pahalla ja vuonna 2003 ilmestyneen Tänään kotona perusteella. Eri teokset lukeneena en kyllä voi tätä luonnehdintaa allekirjoittaa. Syitä voi olla kaksi: joko taso on laskenut tai sitten minulla on erilainen huumorintaju.
Humoristisuuden sijasta hakisin sen sijaan yhtymäkohtaa Anne Tylerista arjen kuvaajana, mutta se suuri ero on tässä:
Raskin kirjan jaksoin nippa nappa lukea loppuun ja se häipyi mielestäni saman tien. Tylerin kirjojen henkilöt jäävät elämään mieleen moneksi päiväksi, jos ei pidempäänkin. Hyvä kirja jättää jäljen, keskinkertainen ei.
Jotain positiivista sentään on tuo viehättävä kirjan kansi. Siinä nämä elämänkoettelemat naiset ovat leikkiviä lapsia.
Regina Rask: Jos rehellisiä ollaan
Otava, 2004, 255 (s.)
Minä olen lukenut Raskilta juurikin nuo Aholan mainitsemat Ei millään pahalla ja Tänään kotona, ja tykkäsin niiden purevasta huumorista ja terävistä huomioista koskien ihmisluonteita ja -suhteita. Myöhemmät Raskin romaanit ovat tuntuneet jotenkin laimeilta, enkä ole niitä lukenut loppuun, jos olen edes aloittanut.
VastaaPoistaHei Maria, kiitos tosi paljon kommentistasi. Tämä vahvistaa kyllä omaa käsitystäni. Toivotaan, että Rask löytää vielä uransa alkuvaiheen draivin.
Poista