Intensiivisen neljän tunnin työpalaverin jälkeen piipahdin kirjamessuilla ensimmäistä kertaa elämässäni. Selityksiä tälle ensikertalaisuudelle: Ensiksikin, en asu Helsingissä, joten välimatka ja muut esteet eivät ole suoneet tilaisuutta, ja toiseksi, en ole ollenkaan messuihminen. Ajatus tungoksessa lyllertävistä ihmistä luo lähinnä pakokauhua...
Mielikuvani messuista on se, että on kojua kojun jälkeen eikä juuri mitään oikeasti itseä kiinnostavaa. Tässähän kirjamessut tekee poikkeuksen, kun joka paikka on täynnä kiinnostavia juttuja.
Vaeltelin päämäärättömästi tavoitteena lähinnä fiilistellä ja katselin kirjoja, ostinkin jotain, esimerkiksi Jonathan Frantzenin Vapauden ja lastenkirjoja. En jaksanut keskittyä kuuntelemaan mitään kunnes kohdalle sattui Hannu Väisänen. Hänenhän piti sanojensa mukaan kirjoittaa vain yksi kirja mutta nythän niitä on jo neljä. Harmikseni pelkäämäni kakofonia iski juuri tähän, kun viereisellä paikalla oli menossa toinen haastattelu liian lähellä. Muutoin haastattelut tuntuivat toimivan messualueella.
Riikka Ala-Harjaa kuuntelin hetken ja ihmettelin Jorma Ollilan turvaamista vartijalla, vai olikohan heitä useampiakin. Silmämääräisesti Väisänen ja Esko Valtaoja näyttivät keräävän runsaimman yleisön. Oli myös henkisesti hieno vivahde kävellä Antti Tuurin ohitse, olinhan juuri lukenut häneltä Ikitien.
Laidalta ihmettelin esimerkiksi Eduskunnan esiintymistä kirjamessuilla (ahaa, tietysti sielläkin on kirjasto) tai vaikkapa Lintulan luostaria puhumattakaan Wii-peleistä, mutta joukkoon mahtui.
Antikvariaattipuolelle eivät enää rahkeet pitkän päivän jälkeen riittäneet, mikä jäi harmittamaan, samoin kuin tietokirja-keskustelu pe klo 17, joka oli ainoa etukäteen merkkaamani ohjelmanumero. Ehkä kuulen siitä muilta.
Kaikenkaikkiaan kirjallista kulttuuria tuli imettyä ja messut tuntuivat toimivalta formaatilta.
Nyt istuskelen junassa suklaa kädessä ja lueskelen messulehteä, jossa Katja Kettu esittää kivan idean: entä jos messuilla olisi ääneenlukutilaisuuksia Leipzigin malliin? Tällöin pääosassa olisi enempi teos kuin kirjailija.
Asema tuli. Heippa.
Kivan kuuloinen messuilu. Hannu Väisänen olisi niin kiinnostanut! Jään odottamaan Frantzenin lukemistasi.
VastaaPoistaElina, näin paikan päällä erästä tuttavaa, joka suositteli tuota kirjaa.
PoistaNo, läheltäpä piti, ettei törmätty, minäkin kuuntelin hetken Väisästä :)
VastaaPoistaOlispa ollut kiva tavata. Kyllähän oli mielessä, että monia kirjabloggaajia on varmasti paikalla.
PoistaKiva, että pääsit käymään messuilla. Minäkään en pidä tungoksesta. Se on yksi syy siihen, että viihdyn paremmin antikvariaattiosastolla.
VastaaPoistaSentään pääsin käymään, ehkä ensi vuonna järjestyisi enemmän aikaakin.
PoistaAjan ja hyvän suunnitelman kanssa messuilu maistuu aina vain paremmalta. Ja sitten, kun ei ole enää työelämä haittaamassa. Torstai on rauhallisin päivä.
VastaaPoistaMinä osuin Tiedetorille juuri kun siellä palkittiin vuoden paras tietokirja, Petteri Pietikäisen Hulluuden historia. Olin tyytyväinen, että juuri tämä kirja sai palkinnon. Ihmettelin, miten kymmenen parhaan joukkoon oli päässyt Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Se tuntui keveydessään olevan ihan väärässä joukossa.
Minäkin seurasin Väisästä vähän aikaa, mutta koska olen kuullut häntä jonkin verran muualla, jatkoin matkaani. Muutoin tiemme eivät tainneet osua yksiin.
Hei Marjatta, itse asiassa Nyt-liitteen kolumnistilla on sama vinkki: "lukujärjestys" eli kunnollinen ennakkosuunnitelma on messuvierailun pelastaja. Aavistelin, että torstai tai aamut voisivat olla rauhallisinta aikaa, mutta olen iloinen, että pääsin edes pariksi tunniksi. Minua puolestaan harmittaa, ettei Rauhalan Taivaslaulu päässyt Hesarin parhaan esikoiskirjan palkintoehdokkaaksi...
VastaaPoistaHei, kohtalotoveri! :) Minäkään en ehtinyt messuille kuin nippa nappa kolmeksi tunniksi, pahimpaan ruuhka-aikaan lauantaina. Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin, velvollisuuksia ja hauskuutta – mutta ensi vuonna aion kyllä panostaa enemmän kirjamessuiluun!
VastaaPoistaMinuakin harmittaa ja vähän ihmetyttää, että Taivaslaulu ei päässyt Hesarin esikoispalkintoehdokkaaksi.